Kuten lähes kaikki Suomalaiset ihmislapset, minäkin aloitin luovan urani puhaltelemalla sulosointuja nokkahuilustani. Sitä ennen saattoi luovuuteni historiassa olla jonkinlainen sormivärikausi. Siitä ajasta en kuitenkaan juuri mitään muista.
Musiikki on aina esittänyt suurta roolia elämässäni. On ollut huilua, viulua, trumpettia ja klassista kitaraa. Mikään näistä ei kuitenkaan vienyt minulta jalkoja alta. Kunnes elämääni astui bändi ja sen instrumentit, kuten sähkökitara, basso, rummut ja laulu. Laulu oli…no huutoa! Tällä mentiin useita vuosia.
Bändin kanssa sitten vietettiin aika lailla koko nuoruus ja alkumetrit aikuisuudestakin. Useat kymmenet yhdessä sävelletyt ja tuotetut biisit sekä useat keikat siivittivät bänditoimintaa mukavasti eteenpäin. Tämä kaikki loi vankan pohjan luovuudelleni.
Bänditoiminta on jatkunut elämässäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Samalla on instrumentit vaihtuneet kitaran, basson, rumpujen ja laulun välillä.
Lapissa asuessani, oli otolliset puitteet valokuvaukseen. Muutama muukin tuntureiden sankari innostui samasta harrastuksesta. Heidän kanssaan tuli kuvattua ties minkälaista lapin tunturielämää aina lumilautailuista revontuliin.
Oman yrityksen puitteissa valokuvaus oli oikein hyvä taito osata, sillä erilaisia promokuvia tarvittiin paljon puhumattakaan annos- ja muista ruokakuvista. Samalla iski innostus myös videokuvaukseen. Sitä harrastin enemmän työn ja harrastuksen rajamaastossa, eli olutharrastuksen parissa. Olutharrastus oli kuitenkin sen verran totista puuhaa, että useampi olutkoulutus kansalaisopistolle tuli vedettyä. Siitäpä kimmoke nykyiseen opettajan ammattiini.
Oluen puitteissa tein hetken aikaa YouTube-kanavaa nimeltään oluttuoppi (.com). .com tulee siitä, kun aluksi oli nettisivut, jotka melkein heti alkuun rajautuivat vain tubekanavaksi. Kanavan puitteissa pääsi reenaamaan omia editointikykyjä sekä haastattelijan/juontajan taitoja. Mukavaa puuhaa sekin.
Verkkosivuja aloittelin tekemään Tampereen seudun Ammattiopisto Tredussa, painotuotantoassistentiksi opiskellessani. Siellä koodasimme aivan kotikutoisesti käsin verkkosivuja. Näiden perustaitojen myötä arpaonni osui kohdalleni, kun mietimme, kuka tekee uudelle yrityksellemme nettisivut. Kuulin isältäni WordPress nimisestä sisällöntuotantoalustasta. Rakkaus oli syntynyt.
WordPress osoittautui sen verran vekkulaksi kaveriksi, että tein sen avulla, jos jonkinlaisia nettisivuja ja verkkokauppaviritelmiä.
Uusimpana tulokkaana, mukaan on tullut kirjoittaminen. Aluksi tein sitä verenmaku suussa. Sitten kirjoittamisesta tuli enemmänkin terapiatyökalu. Vaikka into kirjoittaa on suuri, ei sille paljoa aikaa ole jäänyt. Arkielämän mutkikkaat käänteet ottavat oman aikansa ja tällä hetkellä arjelle on tarjottava se, minkä se ottaa. Kirjoittamisesta ei oikeastaan ole haittaa missään tilanteessa. Erityisesti opettajan työssä on tullut selväksi, että hyötyä siitä on ja paljon.
Haave olisi joskus pystyä kirjoittamaan tätä blogia rohkeammin ja useammin. Ehkä tämä haave joskus käy toteen.