Kertaus on opintojen äiti. Näinhän sitä sanotaan. Mutta milloin pitäisi kerrata? Kerran ennen koetta, ja sitten seuraavaan aiheeseen? Jos opittua pitäisi osata käyttää vielä työelämässäkin, tämä ei oikein riitä. Asiaan täytyy palata myös myöhemmin.
Omista opinnoistani muistan, että kertaus sijoittui usein kurssin loppuun. Sen jälkeen vanhaan palattiin lähinnä silloin, kun sitä tarvittiin uuden asian ymmärtämiseen. Hajautetussa harjoittelussa ajatus on hieman toinen. Samaan asiaan palataan useita kertoja ajan kuluessa. Kertaus ei siis ole vain kurssin viimeinen vaihe, vaan se kuuluu mukaan koko oppimispolkuun.
Miksi yksi opetuskerta ei riitä?
Asia on opetettu. Materiaalikin löytyy. Voidaanko siis siirtyä eteenpäin? Opetuksessa käy helposti niin, että asia käsitellään yhtenä kokonaisuutena ja sen oletetaan jäävän mieleen. Työsalissa tai työmaalla siihen kyllä palataan, kun tarve tulee vastaan. Silloin paikalla saattaa kuitenkin olla vain yksi opiskelija tai pieni ryhmä. Osa saa kertausta, osa ei. Hyväkin ohjaustilanne jää yksittäiseksi, jos palaamista ei ole suunniteltu osaksi opetusta.
Ammatillisessa koulutuksessa ei kuitenkaan opiskella vain seuraavaa koetta varten. Opiskelijan pitäisi pystyä palauttamaan asia mieleensä ja käyttämään sitä erilaisissa työtilanteissa. Se, että asia on kerran opetettu ja materiaali on saatavilla, ei vielä tarkoita, että tämä onnistuu.
Kenen vastuulla kertaus on?
Opiskelijalle voi tietysti sanoa, että kertaa kotona. Mutta tietääkö hän, mitä pitäisi kerrata? Entä milloin? Aloittavalle ammattikoululaiselle oman harjoittelun suunnittelu ei välttämättä ole vielä tuttua. Eikä se aina onnistu aikuiseltakaan. Motivaatiota voi olla, mutta kertausrytmi jää silti suunnittelematta.
Opiskelijan täytyy itse osallistua oppimiseen. Sitä opettaja ei voi tehdä hänen puolestaan. Opettaja voi kuitenkin rakentaa opetuksen niin, että aiempaan palataan. Tämä ei tarkoita lupausta siitä, että jokainen oppii kaiken. Kyse on siitä, ettei kertaus jää vain opiskelijan oman muistin tai vapaaehtoisen iltapäiväkertauksen varaan.
Vastuuta voi siirtää vähitellen opiskelijalle. Aluksi opettaja suunnittelee, milloin asioihin palataan. Myöhemmin voidaan katsoa vaikka esimerkkilukujärjestyksestä, miten oman harjoittelun voisi rytmittää. Tarkoitus ei ole suunnitella kaikkea ikuisesti opiskelijan puolesta. Tarkoitus on auttaa häntä oppimaan myös sitä suunnittelua.
Miten harjoittelu kannattaa hajauttaa?
Pitäisikö asia kerrata huomenna, viikon päästä vai kuukauden kuluttua? Kaikille aiheille ja opiskelijoille sopivaa tarkkaa aikataulua ei ole. Käytännössä liikkeelle voi lähteä siitä, että uuteen asiaan palataan ensimmäisen viikon aikana useita kertoja ja myöhemmin harvemmin. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa yleispätevänä ohjeena. Oleellisempaa on suunnitella palaaminen kuin etsiä yhtä täydellistä kertausväliä.
Entä mistä tähän otetaan aika? Sitä kun tuntuu olevan muutenkin liian vähän. Hajauttamisen ei silti tarvitse tarkoittaa koko opetuksen laittamista uusiksi. Alkuun pääsee lyhyellä paluulla aiemmin opittuun. Tärkeintä on, ettei aihe katoa opetuksesta heti ensimmäisen käsittelykerran jälkeen.
Moodle auttaa kertauksen rytmittämisessä
Yksinkertaisimmillaan kertaushetket voi merkitä kalenteriin. Pienessä kokonaisuudessa tämä voi riittääkin. Meillä sähköalalla sisällöt ovat kuitenkin laajoja ja opiskelijat etenevät eri tahtiin. Kertauksenkin pitäisi seurata tätä etenemistä. Pelkällä kalenterilla en ainakaan itse pystyisi pitämään kaikkea hallinnassa.
Yksi tapa on rakentaa kertaus mukaan Moodle-oppimispolkuun. Ennen seuraavaa harjoitusta opiskelija tekee kertaustehtävän aiemmasta sisällöstä. Kun hyväksytty suoritus on etenemisen ehtona, kertaus ei jää pelkän muistutuksen varaan. Muukin oppimisympäristö , kuin Moodle tähän käy, jos siinä voi asettaa etenemiselle ehtoja.
Kaikkea kertausta ei tietenkään tarvitse siirtää verkkoon. Vanhoihin käsitteisiin voi palata myöhemmillä Moodle-oppitunneilla, työsalitehtävissä ja mittauksissa. Näin aiemmin opittu kulkee mukana kaikessa opetuksessa. Hajauttaminen ei ole vain ylimääräinen tehtävä, jonka opiskelija saa hoidettavakseen vapaa-ajalla.
Kertaus voi alkaa muistista hakemisesta
Mitä viime kerrasta jäi mieleen? Tästä voi aloittaa. Hajautettuun harjoitteluun voi yhdistää muistista haun, jossa aiemmin opittua yritetään palauttaa mieleen. Oppitunnin alussa opiskelijat voivat esimerkiksi kirjoittaa paperille kaiken, mitä aiheesta muistavat. Tästä käytetään myös nimitystä braindump. Vaihtoehtona voi olla yhteinen sanapilvi tai pari- ja ryhmäkeskustelu aiemmin käsitellystä aiheesta.
Tekniikan opetuksessa tällaiset menetelmät voivat aluksi tuntua vähän vierailta. Sanapilviä ja vapaata kirjoittamista? Tässä kohtaa omaakin suhtautumista kannattaa pysähtyä miettimään. Onko menetelmä oikeasti tähän sopimaton vai onko se vain itselle uusi? Oleellisempaa on, miten se auttaa oppimaan.
Entä jos aiheet sekoittuvat?
Eivätkö aiheet mene sekaisin, jos vanhaan palataan kesken uuden opiskelun? Eikö olisi selvempää harjoitella yksi asia kerralla loppuun? Tästä päästään toiseen menetelmään, lomittaiseen harjoitteluun eli interleavingiin. Siinä erilaisia aiheita tai tehtävätyyppejä vuorotellaan sen sijaan, että yksi kokonaisuus tehtäisiin kerralla loppuun. Lomittaminen ei ole sama asia kuin harjoittelun ajallinen hajauttaminen, vaikka molemmat voivat olla mukana samassa oppimispolussa. Niiden eroihin ei kuitenkaan tarvitse mennä tässä tämän syvemmälle. Lomittaminen ansaitsee oman kirjoituksensa.
Kertaus on osa ammatillista osaamista
Ammatillisessa koulutuksessa unohtaminen ei näy vain kokeen numerossa. Jos osaaminen jää puutteelliseksi tai opittu unohtuu nopeasti, se voi näkyä työskentelyvirheinä, ongelmanratkaisun vaikeuksina ja turvallisuusriskeinä. Tästä syystä en pitäisi hajautettua harjoittelua vain opiskelutekniikkana, jonka opiskelija voi halutessaan ottaa käyttöön. Se kuuluu myös opetuksen suunnitteluun ja opettajan ammatilliseen vastuuseen.
Ei siis riitä, että suunnitellaan, milloin asia opetetaan. Yhtä tärkeää on miettiä, milloin siihen palataan. Ja mitä opiskelija silloin tekee.
Lähteet ja lisälukeminen
Carpenter & Agarwal – How to Use Spaced Retrieval Practice to Boost Learning – SpacingGuide.pdf
The Effectiveness of Spaced Learning, Interleaving, and Retrieval Practice in Radiology Education: A Systematic Review – https://doi.org/10.1016/j.jacr.2023.08.028
Beardsley, M. 2020. Illuminated – Oppimistieteen käsitteet opettajille (1.p.). Saatavilla englanninkielisenä https://illuminatedfi.pressbooks.com/
Oppimisen aikataulutus – Illuminated – Oppimistieteen käsitteet opettajille