Tässä sairaslomaa viettäessäni, tulee pähkäiltyä yhtä ja toista. Päivän kolumni herätti ajatuksia.
Eräs ajatuksistani on se, että Uwa Iduozee on yksi suosikkikolumnisteistani. Hänen näkemyksensä on jotain muuta kuin tavallisen valkoisen miehen. Tavallisuudella tarkoitan tässä yhteydessä valkoista. Mahtaa sananvalinta olla väärä, mutta menköön nyt tässä aamusta.
Kolumnissa käsitellään fantasiamaailmojen fanien keskuudessa noussutta närää, kun uudessa fantasiasarjassa on ollut vahvoja naisia ja mustia kääpiöitä. Mielestäni Iduozeen kolumnin lause: ” No – Tolkien ei juurikaan kuluttanut aikaa kuvaillakseen hahmojensa ihonväriä, ja oletus valkoisuudesta on vähintäänkin tulkinnanvarainen.” on erinomainen.
Lause kuvaa loistavasti meidän ihmisten sisäistä maailmankuvaa. Minunkin maailmankuvani koostuu ensisijaisesti valkoisista ihmisistä. Jos lähden kuvittelemaan ihmistä, on hän oletusarvoisesti valkoinen. Niin, ja mies.
Olen syntynyt valkoisista ihmisistä pääsääntöisesti koostuvaan planeetan kolkkaan ja omistan pippelin. 80- ja 90- luvuilla oli vielä vähemmän muita kansallisuuksia kuin suomalaisia, joten tällaisen ympäristön kasvatuksen saaneena, minulla ei ole vaihtoehtoja.
Ongelmaksi tämä muodostuu, kun sidot maailmankuvasi identiteettiisi. Kun identiteettisi koostuu fantasiamaailmasta… Niin, jälki voi joskus olla karua.
Itse en ole vaivautunut lukemaan menninkäisfanaatikkojen kommentteja kääpiöiden ihon väreistä tai (kuulemma) Elon Muskin toksisista kommenteista naisia kohtaan. Luotan siihen, että osa kolmannen käden väitteistä pitää paikkaansa, se riittää minulle tähän tarkoitukseen.
Kyse on maailmakuvien törmäämisestä. Oma, luotu päänsisäinen, identiteettiin sidottu fantasiamaailma ei kättele todellisuuden kanssa. Tämä aiheuttaa luonnollisesti vihaa. Kun elämme ajassa, jossa on oikein purkaa vihaansa ympäristöönsä, tulos on tämä.
Rillit huurussa (juu typerä suomennos, tiedän) sarjan yksi henkilöistä pommittaa mielipiteillään Scifi-kanavan asiakaspalvelua ja muita henkilöitä. Toinen henkilöistä kommentoi: ”Ei kukaan perusta Scifi-kanavaa, jos ei ole varautunut vihaisten nörttien kommentteihin.” Tämä oli nyt muistin varainen lainaus, joten närkästyneet kanssakulkijani pitäkööt kommentit ominaan.
Vihaiset nörtit ovat helposti pettyneitä, kun heidän maailmakuvansa rikotaan. On vaikeaa adaptoida mitään fantasiamaailmaa visuaaliseksi, sillä monet ovat luoneet visuaalista maailmankuvaa päässänsä vuosikausia. Kun se illuusio rikotaan, voi viha olla ensimmäinen rektio, joka meillä ihmisillä vaistomaisesti herää.
Tämä ei tietenkään rajoitu nörtteihin, eikä fantasiatarinoihin. Katastrofin ainekset ovat käsillä, kun meidät on opetettu uskomaan johonkin tiettyyn maailmanjärjestykseen. Kun tätä järjestystä sitten uhataan, suutumme, sillä joudumme kyseenalistamaan oppimamme. Luomamme fantasiamaailma romahtaa todellisuuden vastatuulessa. Reaktiona on viha ja viha täytyy jälleen johonkin kanavoida.
Vastustamalla todellisuutta, pystymme pitämään fantasiamaailman rippeistä kiinni, vaikka väkisin. Oman fantasiamaailmamme kyseenalaistaminen sattuu ja on raskas tie. Tulokset pystymme näkemään uutisissa ja somessamme.
Tässä aamun pähkäilyni pähkinän kuoressa!